Velmua hävettää. Ja kovasti hävettääkin.

Paljon on turhaa harmia ja murhetta läheisilleen aiheuttanut.
Pahoillaan on Velmu siitä.
Ja kovin pahoillaan onkin.

Pohjalla kävi. Kovinkin pohjalla.
Mutta onneksi Velmua nostettiin ylös, monenkin ihmisen taholta.

Miettinyt paljon.
Kovinkin paljon miettinyt.

Uskoa löytänyt on Velmu jälleen, paljonkin uskoa.
Ja toivoa myös.

Muutosta tarvitaan ja vieläpä paljonkin muutosta.


Parastani peliin laitan ja näytän teille kaikille: Vielä on Velmusta eläjäksi!





Nöyränä.

-Velmu