Olen elänyt kuin sumussa. Olen tehnyt suuria virheitä. Tokkopa niitä pystyy enää edes korjaamaan. Olen ollut niin väärässä niin monen ihmisen suhteen. Pettymyksiä moniin ihmisiin, itseni mukaanlukien.
Erästä ihmistä minun ei ollut tarkoitus kirjoituksissani mainita, mutta teenpä sen silti.
Tätä ihmistä en ole päästänyt lähelle, häntä kohtaan olen ollut niin epäileväinen, voisinpa sanoa itseäni jopa kylmäksi häntä kohtaan ja kuitenkin hän itseasiassa on aidoimpia ja rehellisimpiä ihmisiä elämässäni.
Niin lyhyessä ajassa, huomaamattakin hänestä on tullut minulle tärkeä. Ja häntä olen kohdellut epäreilusti. Harmittaa, harmittaapa kovasti.

Olin eilen typerä. Ja nyt tuntien edetessä alan oppimaan vihdoin jo hieman hymyilemään asialle.

Enkä usko sen olevan huvittavaa kanssaihmisistä.

-Velmu