Koulunkäynti taas vaihteeksi turhauttaa. Velmu ei osaa keskittyä. Yrittää tehdä hommia tunnilla, mutta jälleen käykin niin, ettei ole tyytyväinen ihan hyvään lopputulokseen, sillä haluaa tehdä paremman: Jää muissa hommissa jälkeen. Saattaa tehdä kolmekin kertaa saman työn, minkä heittää aina roskakoriin pienen yksityiskohdan mennessä pilalle tai josko vain kokonaisuus ei miellyttänytkään.

Ei Velmu ole aina ollut tuollainen, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana tuollainen ärsyttävä piirre on hänessä ilmennyt.

Velmu ei oikein pidä itsestään juuri nyt, sillä tietää, ettei ole kunnossa, ettei ole parhaimmillani. Inhottaa, kun ei oikein ole kavereilleen hyvä kaveri osannut viimeaikoina olla. Ihnottaa, kun välillä tulee hyviä kausia ja välillä kaikki on niin täyttä sontaa, ettei jaksaisi sängystä nousta. Ei jaksaisi tehdä mitään. Keuhkoja painaa ja vapisuttaa. Mielialat heittävät ääripäästä ääripäähän täysin yhtäkkiä, eikä edes Velmu itse pysy mukana. Välillä olo on niin vahva ja hyvä, oikein voittajafiilis, mutta yhtäkkiä saattaakin tuntea olonsa niin heikoksi ja voimattomaksi. Itkee ja panikoi. Nyt on parempi kausi meneillään, mutta sitä täyskäännöstä odottaen.

Ja tiedän senkin, kuinka raskasta/turhauttavaa tämä voi olla lähipiirilleni.

Ei Velmu tahallaan

-Velmu