Olin eilen surullinen ja Valehtelematta hieman ärsyyntynytkin. Kaiken tämän turhautumiseni purin sitten pieneen ja viattomaan pikkutyttöön:

Olimme ajelemassa polkupyörillä punttisalille herra Karhun kanssa, kun matkanvarrellemme osui kaksi n. nelivuotiasta pikkutyttöä nukkineen ja rattaineen. Hetkessä avasin suuni ja kysyin kovaan ääneen herra Karhulta: "Onkohan tuo pikkuvauva kuollut noihin rattaisiin?"
Herra Karhun ilme oli hämmentynyt.
Pikkutyttö huusi peräämme vihaisella äänellä: SE ON VAIN LEIKKIVAUVA! --(en kuullut, mutta voisin kuvitella hänen sanoneen "minä vihaan")--- SINUA!" Repesimme railakkaaseen nauruun ja minulle tuli hyvä olo, kaikki kiukku ja suru olivat poissa.

Taidan omistaa oudon huumorintajun.

-Velmu