"Enpä haluaisi olla siellä sisällä" tuumii Velmu suihkunraikkaana.

Osaankohan minä enää edes tutustua uusiin ihmisiin? Tuntuu, kuin se olisi aina vain vaikeampaa minulle. Alkanut jopa miettimään, raaskisinkohan muuttaa tuosta harmaasta pierukaupungista sittenkään, jäähän minulla sinne muutama tärkeä ihminen. Täällä minä olisin lähes tyhjän päällä. Muutama uusi tuttavuus. Toki mummoni ja veljeni ja herra Karhu asuvat täällä, mutta kavereita kaipaan.
Tuntuu, kuin aina pakenisin paikkakunnalta toiselle, ja niin toivon, että joku ottaisi olkapäistäni kiinni, laittaisi minut istumaan ja sanoisi, ettei minun tarvitse enää muuttaa mihinkään.
Joku joka auttaisi minua kohtaamaan omat paholaiseni. Pakottaisi minut olemaan paikallani hiljaa ja auttaisi minua puhdistamaan sydämestäni monen vuoden liat ja kuonat. Selättäisi pahimman viholliseni, joka olen minä itse.

-Velmu