Olen väsynyt.  Voisi sitä kohta lähteä käymään kävelemässä hieman metsän siimeksessä, uskoisin sen tekevän minulle hyvää.
Muutenkin nyt on Velmulla tavoitteena terveellisempi elämä: alkoholi pois kuukaudeksi jos toiseksi, tupakka pois kokonaan, kuntoilua elämään ja painoa pois .
Ei, tämä ei aivan kokonaan minun ajatuksiani ole, mutta aasiahan on hyvä houkutella porkkanalla. Porkkanan kerron vasta kun on nimet paperissa. Bisneksiä bisneksiä, unelmia unelmia.

Juhannukseni sujui oikein hyvin. Oli mukavaa pikkuisen reissailla ja uusia ihmisiäkin tapasin. Tuntui mukavalta irroittautua tavallisista kuvioista, olla erilainen kuin yleensä. Nautin ajastani.
Kävin myös mummoni luona ja Veljiäkin moikkailin. Mummoni voi hyvin, siitä olin oikein iloinen. Vanhuus alkaa häntäkin jo painamaan, vaikka 91-vuotias supermummo onkin.

Pikkuveikka onkin sitten toinen juttu. Hän näytti aivan kamalalta. Hän on menettänyt otettaan ja tuota menoa jatkaen kohta kunnolla hunningolla. En pitänyt näkemästäni.
Enpä tiedä, jotain täytyisi tehdä, mutta mitenpä voisin nuoren aikuisen ihmisen elämään puuttua. Huolissani olen.

Nyt on ollut sellainen olo, etten tiedä oikein mistään mitään. En tiedä, mitä haluan ja se turhauttaa minua. Ristiriidoissa olen itseni kanssa ja kaikki pallot ovat ilmassa. Aikalisää tarvitsen kaikkeen ja kaikkiin. Oman itsensä etsimistä vielä enemmän.
Tänään tai huomenna menen takaisin omaan kotiini joksikin aikaa.
Oma sänky, hmm.. Se kuulostaa niin hyvältä.

Mutta tulipahan taas kirjoitettua jonninjoutavia. Nyt Velmu kipittää jälleen takaisin työnsä ääreen.

-Velmu