Tämä tapahtui kastellessani äitini sisäkukkia eteisessä. Kakkija ei kuitenkaan ole ollut äitini, vaan hurtta. En pitänyt tilanteesta: lähes oksensin.

Niin.
Miksi minusta tuntuu, etten luota vaistooni tarpeeksi, tai sitten en vain yksinkertaisesti halua noudattaa sitä?
Elämässäni on eräs asia, jonka suhteen olen varpaillani. Luulen, että minun tulisi heittää kirves kaivoon asian tiimoilta, mutta kun en millään haluaisi vielä.
Mutta mikä sitten on se kynnys, kun on tullut uitua liian syvälle käsipohjaa?  
Kyllä ihminen on sitten typerä otus.

Pah! Haen yhden oluen ja lähden lämmittämään saunaa.

-Velmu